Yöpuvun housut

Olen niin tavattoman epäonnistunut ihminen... En pysty edes olemaan syömättä! Olin tänään tallilla, ja mulla oli eväänä puolikas munakasrullasta, puolikas kääretorttu ja joku ihme juoma. Ja minä menin ja söin kaiken paitsi sen typerän juoman! Tosin kaverini söi palan molemmista... Mutta mun piti jättää se typerä kääretorttu tallille muitten syötäväksi! Lisäksi söin porkkanoita, varmaan kolme. No veinhän mä toki hevosia laitumelle ja lakaisin käytävää ja autoin aloittelijoita, mutta eipä se paljoa varmaan kuluttanut. Ja poljin tallille ja takaisin, mutta silti. Nyt on inhottavan täysi olo. Olin muuten torstaina(karkkipäivä... -.-') jo valitsemassa suklaapatukan ja uusien, Malcon Must-lakritsikarkkien välillä, kunnes Anoreksia-Anna kiljaisi hemmetin kovaa: Mitä kuvittelet tekeväsi! Kaloreita, kaloreita, kaloreita! Jos jotain karkkia pitää saada, niin sitten niitä laihdutuskarkkeja(Nellie Dellies)! Että siellä onnistuin valitsemaan vähäkalorisemmin.

Joku on tiukentanut otettaan elämästäni. Olen ruvennut pelkäämään suihkussa käymistä, enkä uskalla mennä mihinkään pimeään huoneeseen. Koulussakin vessaan meno oli kamalaa: kun tulin sieltä pois, hivuttauduin selkä seinää vasten kiireesti(meillä on sellasia tyhmiä, metrin leveitä ja kolme metriä pitkiä vessoja) ulos. Torstai-perjantai-välisenä yönä en uskaltanut kääntää kylkeä, niin että naama olisi ollut seinää vasten, vaan pakotin itseni olemaan selälläni. Olisin nukahtanut paljon aiemmin, jos olisin uskaltanut kääntää kylkeä... Lisäksi heräsin ennen keskiyötä ja pyörin hereillä. Eilen illalla pyörin hereillä(yritän käydä nukkumaan aina kymmenen aikaan, nyt meni puol yhteentoista ennen kuin pääsin sänkyyn) aina melkein kahteentoista asti, kunnes tajusin, että minun on nukahdettava äkkiä, ennen kuin äiti käy nukkumaan; muuten Joku voisi hyökätä kimppuuni. Harkitsin säläreiden raottamista ja radion päälle laittamista, mutta sitten musitin että isäpuoleni tulee kohta työkeikalta(ajaa työkseen autoa), ja varmaan ihmettelisi päällä olevaa radiota... Sitten nukahdin.

Otsikko muuten juontaa juurensa siihen, että kun laitoin yöpuvun shortsit päälle pari päivää sitten, kauhistuin, kun huomasin että ne olivat melkein liian pienet! Eli olen lihonnut! Vaikka sen todistaa jo vaakakin: olen lihonnut kilon! Aargh!

Kirjoitan ehkä myöhemmin lisää.