Nyt menee _niin_ hyvin, ettei mitään rajaa! :)))) Söin aamulla palan leipää->48 kcal. Hyppäsin vaa'alle -> paino 41,8, tippunut 300 g! Ja koulussa oli Cooperin testi, juoksin/kävelin 1890 m. Aika hyvin, ens vuonna(jos oon sitä vielä juoksemassa...) menee 2000 ilman kävelyä! Varmasti, alan treenaamaan. Lisäksi käytiin bilsantunnilla "sienestämässä", joku kymmenen minuutin lenkki, mutta kävelyä eli kaloreiden kulutusta kumminkin! Ruokana kalakeittoa, sitä vajaa kauhallinen ja ruisleipää vähällä rasvalla + juusto. Ennen tallille lähtöä söin hapankorpun(wau...) ja otin kolme mukaan. Oli aika rankka tunti, hevonen kulki liisterissä eikä oikea pohje mennyt läpi... Tunnin jälkeen heikotti vähän, joten söin kaks ja puoli korppua. Söin kyllä vielä sen toisenkin puolikkaan myöhemmin. Kun tulin kotiin, heikotti taas, ja söin kaksi lettua-> 260 kcal. Mutta huomenna me lähdetään tallinnaan, ja

--------------------

Joo. Tossa kohtaa porukat tuli kotiin ja piti lopettaa. Kunpa voisin sanoa, että vieläkin menee hyvin, mutta kuten aiemmin totesin, positiivisuus on perseestä koska se menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Oltiin siis eilen tallinnassa. Söin kaksi paahtoleipää aamulla(milloin viimeksi söin niin paljon aamulla? O___o). Olin jo tuona hip-hip-hurraa-päivän iltana syönyt poppareita ja viinirypäleitä, ja paino oli noussut 42.3:n. Hyh. Laivalla välttelin syömistä parhaani mukaan. Ikävä kyllä, porukat oli varannut Olde Hansa-nimiseen, keskiaikaravintolaan syömingin. Eli meille lapattii kahden tunnin ajan pöytään kaikkea lihottavaa. Onneksi ei tarvinnut syödä mitään riistaa... Kyllä me käveltiinkin sitten tosi paljon. Hyi että inhoan SadaMarketia, siellä on kaikilla myyjillä samat kamat, osta osta osta kuuluu koko ajan. Inhoan raharaharahaostaostaostamassamassamassakulttuuria. Laivalla välttelin taas syömistä. Kun olimme yhdessä kaupassa(laivalla), missä myydään karkkia ja viinaa, mulle iski paniikkikohtaus. Kauppa oli tupaten täynnä, kassajonot oli perälle asti. Mua rupes heikottamaan ja hengitys kiihty. Sanoin äidille että nyt on pakko päästä pois. Pääsimme ulos niistä porteista, joista mennään sisään. Se oli hirveää: tuntui että seintä katuu päälle, happi loppuu ja Joku tulee ja repii mut riekaleiksi. Istuin lattialla kun äiti ja mummo vaihto infossa rahaa ja itkin. Ajattelin että kaikki luulee mun ottaneen pari kaljaa liikaa, mutta kukaan ei edes vilkassut muhun. Hyvä. Kun mentiin kahvilaan istumaan, kaikki purkautu ja mä rupesin itkemään. Painoin pään polvien väliin ja itkin. Itkin varmaan viis minuuttia. Kun sitten piti lähteä laivasta, en olisi halunnut mennä ihmistungokseen... Mutta oli pakko. Selvisin hengissä; ihme ja kumma. En mene enää ikinä laivalle.

Tänään aamulla pelkäsin nousta vaa'alle. Ja syystä, paino noussut lähtötasolle, 43.1. En ymmärrä, miten musta voi tulla niin läski _päivässä_! Kaikki menny hukkaan... Mutta jo tallinnassa totesin, että ei muuta vaihtoehtoa kun alottaa alusta. Olin tänään kouluratsastuksen aluemestaruuksissa avaamassa porttia ja lähettinä. oli aika rankkaa, mutta söin pullan, join vähän teetä, sitten söin vielä vähän seikeittoa, join teetä ja vedin napaan vielä graavilohivoileivän... Mutta seisoin/kävelin aamu yhdeksästä melkein viiteen asti. Tosin nyt meille on tulossa eiliset tallinnakarkit, ja aion syödä niitä. Huomenna aloitan uudelleen. Siitä voitte olla varmoja.