Joku vainoaa...

Kuten otsikkokin sanoo, tämä mystinen Joku vainoaa taas minua. Pohdin eilen, mikä ihme se voisi olla ja mitä se minulle muka tekisi. En löytänyt vastausta, mutta jotain pelottavaa silti. Kokeilin yhtä keinoa, jonka luin ht.netin keskustelupalsalta: pitää yrittää tulla oikein vihaiseksi jostain, sillä viha on vahvempi tunne kuin pelko. Se onnistuikin vähentämään vähän pelkoani. Toinen hyvä keino on kuunnella Smurffeja täysillä... x) Lastenlaulutkin kuulostivat jotenkin kovin pelottavilta.

Joku vainosi minua koulussakin. Tunsin sen ruotsin tunnilla, vaikka ympärilläni oli 18 muuta ihmistä + ope. Istuin siellä takapulpetissa ja puristin nenäliinaa(kova flunssa *niisk*) nyrkissä, yrittäen saada pelon hallintaan, ennen kuin joku huomaisi. Kamalata... Eilen illallakin olin peloissani, kun istuin pimeässä, sängyssä, ja ajattelin, että Joku voi vaania minua pimeässä... Tarkistin yhden kaapin ennen kuin kävin nukkumaan, odotin sydän pamppaillen että Joku hyökkää sieltä kimppuuni. Kahta muuta ovea en sitten uskaltanutkaan avata... Heijasin siinä itseäni edes takaisin(vahva stressireaktio...) ja hoin itselleni, että ei äiti anna Jonkun hyökätä kimppuuni(äiti oli olkkarissa(käteviä nämä sulut! ;))). Silti pelko Jostain iski luokkahuoneessa, 19 muun ihmisen keskellä. Merkillistä...

No puhutaan nyt jostain muusta. Söin aamulla banaanijugurtin, ja koulussa en syönyt ruokiksella, kun oli hemmetin pahaa kasvisruokaa, kahden kaali pastavuokaa, eli gratiinia. Olen syönyt kerran kotona ja kerran koulussa, ja ihan perseestä on. Mutta köksän tunti, voih! Koska meiltä jää yksi tunti välistä, armas maikkamme päätti iskeä 4 erilaista ohjetta, 4! Pestopuusteja(hemmetin pahoja), mokkapaloja, cappuchinopaloja, porkkanapiirakkaa JA täytekakun pohja. Täytekakku tehdään tietty vasta vikalla kerralla. Pestopuustia en syönyt edes kokonaan, oli niin järkyttävän makuista. Mutta että ne cappuchinopalat oli ihania... Mutta en syönyt niitä kuin yhden! Mokkapaloja possutinkin sitten kaksi. Otin porkkanakakkupalan ja cappuchinopalan mukaan, mutta syötin ne mummolle(aina torstaisin meillä siivoamassa). Että se 2000 kaloria on ylittynyt varmaan jo... MÄ LIHOON HIRVEESTI!!!!! Yäääh... Ja nyt pitäis syödä viel makaroonia ja soijarouhetta, ei kai soijassa oo hirveesti kaloreita?

Mutta nyt on syksy, ja pian pääsee haravoimaan lehtiä! Se kuluttaa ihanasti kaloreita, ja on vielä kivaakin! Meillä on tänään karkkipäivä, mutta vetoan karkkilakkooni(jota rikoin sunnuntaina kaverilla, eeh...) enkä osta karkkia. Ja sillä selvä. Huomisesta tulee tiukka päivä, ja ONNEKS mulla on ratsastus, pääsen kuluttamaan niitä kaloreita... Löytyisköhän mistään sivua, jolla kerrottais, miten paljon mikäkin kuluttaa kaloreita?

Löysin yhden ihanan bändin tässä maanantaina, kun "makasin" "kipeänä" kotona. Bändin nimi on Entwine, ihan suomalainen, soittaa hevi/rock-musaa. Muistuttaa aika paljon Himiä, mutta laulajalla on hyvä ääni, ja pari biisiä on ihanaa, niin ihanaa, että voisin itkeä... Muuten se onkin aika tavallinen, ei mitään tajunnan räjäyttävää. Mutta ne kaks biisiä, "Nothing left to say" ja Until the end", ne on mannaa korville...

Palataan vielä hetkeksi niihin ikäviin asioihin. Kirjoitin eilen runon Jostain, ja nyt kiusaan teitä sillä.


Joku
Joku vaanii minua
Joku odottaa
Että nukahdan
Ja silloin se iskee

Joku ahdistaa
Puristaa rintaa
Ajaa takaa
Hiljaa paikallaan

No eihän toi nyt mikään hyvä oo, eikä tosiaankaan kuvaa sitä ahdistavaa tunnetta, joka syntyy, kun tunnen Jonkun läsnäolon, mutta enpä muutakaan saanut revittyä irti itsestäni.

En kirjoita nyt enempää(vaikka eihän kukaan tätä luekaan *snif*), mutta huomenna, tai ehkä illalla.