Ihmeiden aika ei ole ohi!

Pöh, tajusin tänään että meidän vaaka kusee: se näyttää _aina_ saman painon! Ja digivaaka vielä... Mutta punnitsin toisella vaa'alla, joka näyttää 400 g liikaa, ja yllätys yllätys, paino on pudonnut! 42.5, tää erotus huomioiden. Tänään en syönyt aamupalaa, kun on heti aamusta köksää. Meillä oli oma ateriasuunnittelu, ja tehtiin spagettia, blognesekastiketta ja suklaapipareita. Mä en voinut syödä sitä kastiketta, kun jätkät laitto lihan heti sekaan, ja mähän olen kasvis. Piparita oli 5 per lärvi ja mähän tietysti söin. En sitten mennyt ruokailuun, mutta kaverilla oli Omar-suklaata ja söinpä sitä iloiset neljä tai viis palaa. Mittasin kanssa painoindeksin: 18.5. Ja se on muka alipaino... Ja vyötärön(ts. navan, en oikeastaan tiedä missä kohtaa vyötärö on...?) ympäryksen, 74 senttiä. Siis seitsemänkymmentäneljä! Tavoite 62...

Mutta eilen mä onnistuin; mä raahasin läskin perseeni ulos ja lähdin lenkille! Menin 2km lenkin, vaikka alun perin oli suunnitelmissa vaan yks kilsa. Tosin kävelin osan matkaa. Kun katoin Salkkareita, hypin haarahyppyjä ja pyörittelin hulavannetta. Lisäksi tein selkiä, vatsoja(vaan 20...) ja jalkakyykkyjä. Mutta kyllä mä söinkin... Taas sitä vispipuuroa ja pari hapankorppua. Puolustaudun sillä että söin seisaalteen... Mä keksin eilen illalla hienon tavan purkaa turhautumista "ylensyönnistä": mä raaputtelen ihoa hakaneulalla. Ei siis viiltelyä. Se ei ainakaan aluks satu, mutta myöhemmin rupee kirvelemään. Ja se on jotenkin terapeuttista. Aion lähteä lenkille vielä ennen kun meen tallille. Ja salkkareiden aikana on hyvä toteuttaa hienoa jumppasuunnitelmaa...

Mulla on ruvennut tulemaan nukahtamisvaikeuksia tän vitun Jonkun takia. En aina uskalla sulkea silmiä enkä kääntää kylkeä. Äiti kysyy joka aamu nukuitko hyvin, vastaus tietty joo... Auts, nyt tätä hakaneulan raaputuskohtaa rupee kirvelemään, perhana!

On kiva kun tulee syksy. Voi käyttää kaikkia ihania villapaitoja, kaulahuiveja, pipoja ja lapasia. Mulla oli tänään sellainen Ikeasta ostettu, 2 m pitkä musta lelukäärme kaulahuivina! <3 H rakastu siihen heti, mutta sain kuulla aika monipuolisia kommentteja. Kaverit piti ideaa ihan hyvänä, mutta pojat, nämä maailman typerimmät olennot, ei oikein ymmärtänyt mun neroutta: yks kysy miks mulla on lelu mukana, ja luokan "kovikset" riepotteli sitä kunnes mä ärähdin niille että näpit irti. Mutta takaisin neuleisiin, mä neulon villapaitaa! En olis ikinä uskonut alottavani niin suurta projektia, mutta tässä sitä ollaan. Malli on Kotivinkistä, "Lapin tyttö", ja lanka on Novitan uutta, _aivan_ihanaa_ Puro-lankaa! <333 Rakastuin siihen heti.

Tän blogin kirjoittaminen on varmaan mun paras neronleimaus pitkään aikaan. Saan ajatukset nopeasti ja helposti ylös ja ihmisten ilmoille. On jotenkin helpompi kirjoittaa, kun on joku jolle kertoa... Mäkin kerroin aiemmin päiväkirjalle ihan kun se olisi ollut oikea ihminen. Nyt mulla on lukija(jippii, yks ihminen lukee blogia, juhlat pystyyn! =)) ja kirjoittaminen on jotenkin merkityksellisempää. Olipas vaikea sana...

Mutta nyt mä luen vähän aikaa Kahvia mustana-blogia ja kiskon itseni taas lenkille.