Orava

Olin aamulla melko yllättynyt, kun huomasin, että eilisestä mässäilystä huolimatta paino oli tippunut! Söin illalla kuitenkin vielä kaksi pullaa ja palan pitkoa... Tänään piti mennä hyvin, jatkaa samaa tahtia, mutta eipä taida onnistua: söin köksäntunnilla(joka pilasi laihtumisen tuoman hyvän fiiliksen) vähän broilerisieniruukkua(jätin broilerit pois vedoten kasvissyöjyyteen) ja pirtelön! Ja ruokiksella VIISI pinaattilettua ja hilloa... Kun tulin kotiin, söin letun, makeutusaineella ja kanelilla, ja paljon mustikoita. Tallillakin söin omenan ja kaksi hevosille tarkoitettua leipää... Himo kun iski, en voinut yhtään mitään... Ja kotona oli vielä jäätelö odottamassa, 360 kcal... Toisaalta liikuin jonkin verran(paljon): kävelin koullun kun satoi, ja kotiinkin tietysti. Sitten poljin keskustaan hakemaan Visa Electroinin pankista, ja kohta lähdinkin jo tallille. En kuitenkaan usko, että ne kuluttavat kauheaa mässäilyäni...

Kun kävelin kouluun, ehdin miettiä paljon kaikenlaista, sitä miten mukavaa on kun tulee syksy. Sitten huomasin tien vieressä kuolleen oravan. Se oli ehkä pudonnut puusta liian korkealta. Se sai miettimään taas, miten koko ajan on elämän ja kuoleman kamppailu menossa. Ja kuinka ihmisillä on kuitenkin helppoa: meillä on varaa harrastuksiin ja kaikkeen turhaan, kuten syömishäiriöihin. Eläimet vain yrittävät pysyä hengissä, se ohjaa niiden käyttäytymistä. Tosin olen sitä mieltä, että ihminenkin on eläin. Tosin sangen tyhmä eläin. Se on unohtanut, että elämän tarkoitus on elää, ei suorittaa. Muut eläimet pärjäävät vallan mainiosti ilman polynomien, ympyrän hypotenuusan tai ranskan kielen tuntemusta. Niille ei tarvitse kertoa, että jos poltat tupakkaa, voit kuolla: ne eivät tuhlaa elämäänsä ja kallista aikaansa moiseen. Ne eivät ole tuhlanneet aikaa keksimällä tietokoneita ja sotia. Tässä taas päivän filosofia-annos...

Kun tulin koulusta, muistin oravan ja vaihdoin tien puolta. Kun tulin kaupungilta, unohdin... Ja se oli järkyttävä näky: orava oli revitty jo melkein kappaleiksi. Sitä unohtaa, miten raadollista elämä tosiaan on, kun elää vaaleanpunaisissa pilvissä. Tallilta tullessa sentään muistin vaihtaa tien puolta: nurmikolla näkyi enää vain oravan häntä.

Filosofoin huomenna lisää, rakkaudesta. Se se on helvetin turha tunne. Huomiseen.