Juu, mä en keksi näitä otsikoita

Meni eilinen ihan perseelleen. Olin ihan hyvin syömättä, kunnes. Kunnes meillä oli iltapala, ja patonkia. Ja mä söin sitä. Paljon. Ja se näky: paino 42.4. Tästä ei tuu mitään! Olin tänään mummon kanssa sienestämässä, jalat ihan muusina. Kotona suoraan jääkaapille. Söin reissarin, kaksi Sinuhen jälkiuuninappia, banaanin ja omenan. Enkä jaksa miettiä kaloreita, kun niitä on kitenkin ihan liikaa. Loppupäivä pitäis yrittää olla syömättä. Mutta eilinen mässäily tiesi taas uutta naarmua käteen. Niitä on nyt viisi. Tosin kolme on yhdeltä kerralta. Ai niin, löydettiin yksi sieni, karvarousku. Sekin jätettiin metsään koska ei yhdestä sienestä tee mitään.

Mä en ymmärrä miks joitakin ihmisiä on siunattu sillä että ne on luonnostaan laihoja. Kärsin perjantain liikkatunnilla kun katselin lentopallopeliä. Liikkaryhmässäni on kolme ihanan laihaa, pientä ja siroa tyttöä. Ja sitten olen minä, tällainen ryhävalas, joka voisi kieriä kotiin... Inhoan isoa mahaani. Muuten olen mielestäni ihan ok, tosin reisien ei tarvitsisi osua yhteen. Äiti sanoi kerran kun valitin vatsani kokoa, että se on pelkkää lihasta. Sitten haluan eroon niistä lihaksista... Lisäksi mulla on notkoselkä, jonka takia näytän sopivissa vaatteissa siltä, että olisin raskaana. Ja leveä perse, siitäkään en oikein pidä.

Mä luen Kahvia mustana-blogia, olen vielä niissä vanhemmissa kirjoituksissa. Luin taas eilen pitkät pätkät ja yhdessä bloggauksessaan kirjoittaja valitti näistä "keijukaisanorektikoista". Minulle juuri nämä höyhenenkevyet ihmiset ovat tavoite; haluan olla kevyt kuin sudenkorento. Silloin mua ei voi satuttaa, ja mä vaan leijailen pois kaikesta pahasta. Jokaisella meistä pitää olla se toteutumaton unelma eikös...?

Nää kuvat ei ole mitenkään mahtavasti laitettu, ja pöllitty reilusti Googlesta. Mutta nää kaks kuvaa on mulle oikeasti laihdutusesikuvia. Mäkin haluun....

No tässä vielä Päivän Sana:

"Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee".

Toivottavasti tajusitte idean?