En ole tänne pariin päivään kirjoittanut, kun söin kahtena päivänä kunnolla, ja lihosin about miljoona kiloa, mutta lupasin että tänään aloitan uudelleen laihduttamisen. Huomenna aloitan kaloreiden laskemisen.
Ei siittä sen enempää. Huomasin eilen illalla, että en EHKÄ olekaan niin tunnevammainen: olen tainut ihastua, oh my! Mutta koulussa on oikeasti yksi söpö ja hauska poika. Mutkia matkassa: en ole hänen kanssaan samalla luokalla(ei kyllä isoin...), olen hemmetin ujo enkä uskalla lähestyä häntä, en ole edes ikinä puhunut hänen kanssaan enkä edes tiedä, tietääkö hän minut! Kuitenkin, etsin poikaa aina koulun ihmisvirrasta ja hänen näkemisensä saa aina hymyn kasvoilleni. Mutta miten joku voisi rakastua tällaiseen ryhävalaaseen, tunnevammaiseen paskaan? Huoks... Rakkaus on, kuten jo aiemmin sanoin, typerä tunne. Ja miksi MUN piti langeta... Amor pelleilee kanssani ja pahasti.
Päivän Sana: "Rakkaus on valkoista, rakkaus on mustaa, rakkaus on onnea, rakkaus on tuskaa."
0 kommenttia:
Lähetä kommentti