Anteeks kauheesti ku, en oo kirjoittanut, mutta... No en oikeastaan keksi mitään hyvää syytä. Mutta hei, olen saanut uuden lukija! ^^ Ihmettelen sitä, että näitä vittuläskipaskasaatanaangstipelle-blogeja on tuhat ja miljoona, mutta silti nelja ihmistä on valinnut _mun_ blogin! \:O

Yääh, eilinen reumakontrollikäynti oli PERSEESTÄ. Paino 42.8. Kerroin sitten hoitsulle masennuksesta ja hän kirjoitti siitä papereihin, että saisin lähetteen nuorisopsykiatrille. Sitten silmälääkäri ja reumalääkäri. Normaalit jutut ensin ja sitten siitä _masennuksesta_. Juu, mikään ei tunnu miltään. Juu, olen väärinkäyttänyt hakaneuloja. Juu, vammaan syömisen kanssa. Sitten äiti tuli ja valitti syömisestä, siitä miten en syö mitään ja sitten oli löytänyt mun "karkkijemman". No ei sekään osaa olla mussuttamatta! Ja sitten tää juttu kääntyikin niin, että mä syön epäterveellisesti ja sain lähetteen ravintoterapeutille! JUMALAUTA! IHAN KUN MÄ EN TIETÄIS MITEN SYÖDÄÄN TERVEELLISESTI, saatana! Sitten sain lisää reumalääkkeitä... Ja lähetteen nuorisopsykiatrille ja ravintoterapeutille. Ja äiti kehtasi uhkailla mua jollekin osastolle lähettämisellä että mut saadaan syömään! Sanoin sille että en oo varmaankaan tarpeeksi hullu että sinne "pääsisin". Äiti yllätyksekseni sanoi myöhemmin, että kukaan ei sano mitään mun syömisestä kunhan jätän puukot ja leipäveitset rauhaan. No sopii se mulle, mulla on hakaneula... Ja lähettäkööt mut saatana suljetulle tai johonkin, MINÄ EN SYÖ! Olisin voinut olla ihan ok kun tultiin kotiin, mutta mutta. Isäpuoleni soitti äidille, ja he höpisivät hetken siitä miten äiti ei löytänyt parkkipaikkaa yms yms, ja sitten äiti sano että "Juu, hyvin siellä meni, Jenna sai lähetteen ravintoterapeutille..." Anteeks mitä?!?! Eikös me sovittu, että mun isäpuolelle _ei puhuta_ tästä! Loppumatkan mökötin. Kuinkakohan yleinen vitsi tää mun syömisvammailu on?! No joku jos kehtaa sanoa että miks en syö, niin ärähdänpä että eikös se mun syömishäiriö muka ole ihan yleinen vitsi, asia josta kerrotaan joka helvetin hyvänpäiväntutuille? Oikeesti mua kyrpii tollanen että ensin sovitaan ettei kerrota mitään ja sitten se onkin ihan yleinen juttu!

Mä en ole varmaan tänne kehdannut kirjoittaa kun oon syönyt normaalisti ja ylikin. Nyt mä laihdutan. Mä mietin aika usein illalla, miks kaikki ei vois olla hyvin? Tulin eilen siihen tulokseen, että mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla. Ja koska sisua itsariin ei ole, mä yksinkertasesti haihdun pois. Mä laihdutan, ja sitten mä pääsen pois täältä. Ei tarvitse olla mitään taivasta, mulle riittää että lillun jossain tyhjiössä, kunhan ei tarvitse enää olla täällä. Toisaalta en ansaitse kuolla, ansaitsen kaiken se paskan mitä mulle tapahtuu...

Joo anteeks tällänen kauhee angstipostaus heti tauon jälkeen, mutta... Ei voi mitään.