Ne kädet, ne kädet...

...on ihan _kamalan_ näköiset. Mun on ilmeisesti siirryttävä käyttämään pitkähihaisia, koska eilisen morkkiksen jälkeen illalla tuli monta uutta naarmua... Tarkoitus oli tehdä kaksi isoa, mutta kun suhraat pimeässä niin tuli 8 pienempää. Odotan kauhulla, milloin joku ope tai kaveri hoksaa ne. On mulla kyllä suunnitelma valmiina: "Mun kissa raapii mua usein kun se nukkuu mun sängyssä". Mutta jos joku maikka passittais mut terkkarille, niin eiköhän se tajuais heti ettei nää mitään kissan kynsien jälkiä oo. Ja siitähän haloo nousis kun ne sais selville että nää on itse aiheutettuja... -.-

Mä en ollut, yllättävää kyllä, lihonnut, vaan oikeastaan laihtunut. Paino 41.7! Tää on mahtavaa! Vaikka söin eilen niitä mustikoita fariinisokerilla, iltapalaks oli sitä salaattia, JA patonkia. Söin kaks pientä palaa ja aloitin kolmatta, mutta yhtäkkiä heräsin että mitäköhän vittua mä teen, tungen kolmatta palaa suuhuni?! Läskiläskiläski! No, mä survoin sen suuhuni, nousin pöydästä "Kiitos", ja vessaan sylkemään pois. Illalla söin vielä jäätelön, 380 kcal! Enkä lihonnut, outoa...

No ehkä kerron tänkin päivän syömisistä. Aamulla en syönyt mitään, vaikka mieli tekikin leipää. Meillä oli ekonomiassa tutustumiskäynti Nordeassa, siellä oli pullaa. Ihmettelin suuresti, mutta söinpä yhden pullan ehkä 100 kcal? Koululla oli porkkanasosekeittoa, siitä kaiketi 40 kcal + ruikkari ja juusto, ehkä 100 kcal, ja välipalalla mehu ja välipalakeksi, 120 kcal? Kotona söin yhden jäätelö, kyllä, varmaan 120 kcal, ja mustikoita. Eikä hajuakaan, paljonko kaloreita. Eli nyt tullut pyöreästi 500 kcal, jos mustikoita ei lasketa mukaan. Ja päiväkulutus n. 1300 kcal. Katsotaan mitä illalla pitää syödä.

Liikuin kyllä tänään ihan kohtuullisesti, ensin kouluun(vesisateessa), sitten sinne Nordeaan(vesisateessa) ja takaisin koululle(vesisateessa...). Ja tietty kotiin(ei-vesisateessa). Mun piti tehdä porkkanasosekeittoa kotona, kun äiti oli sanonut että on vielä 4 porkkanaa jäljellä, mutta kun meinaan ruveta tekemään niin kappas! Eipä niitä olekaan enää kuin kaksi! Enkä jaksanut lähteä kauppaan.

Mulla oli eilen hemmetin kipeä olkapää, reuma vaivaa. Ja illalla tietysti, että oli mahdollisimman vaikea yrittää nukkua. Otin yliannostuksen lääkkeitä, koitin kauratyynyä ja lopulta laitoin radion päälle->krooh pyyh. Nukahdan jostain syystä hyvin kun radio on päällä. Mutta ennen nukahtamista edelsi suuri show. Koitin siis kauratyynyllä, mutta se ei auttanut. Olipas kyllä ihanan lämmin... Sitten heitin sen pois. Koin etten ansaitse niin mukavaa oloa. Ja rupesin melkein itkemään kun heitin sen lämpimän tyynyn lattialle. Hirveä ristiriita... Siitä lisää myöhemmin. Joka tapauksessa, tyynyn hylkäämisen jälkeen rupesin miettimään keinoja vahingoittaa itseäni. Kaivoin kynnet kiinni kämmeneen ja raavin itseäni. Sitten muistin yöpöydälläni olevan hakaneulan, kopeloin sen käsiini ja revin itseäni. Miten rentouttavaa ja kivuliasta se olikaan. Mutta ei saanut mieltä pois kivusta eikä mässäilyjä tekemättömiksi. Ja kipu vaan paheni. Purin tyynyä, nyrkkiä, koitin kaikkea. Enkä tiennyt, itkinkö kivun vai sen kamalan tosiasian, että olen norsu, takia. Sitten sanoin äidille laittavani radion ja uhkasin käydä ottamassa yliannostuksen lääkkeitä. Ja yllättäen äiti sanoi, että no tuus ni katotaan paljonko voit ottaa niitä vielä. Thänks äiti! Vedin lääkkeitä illalla kaksinkertaisen annoksen. Onneksi on reumakontrolli 20.pvä tätä kuuta. Ja jumalauta, mä haluan sen saatanan kortisonipiikin enkä mitään vitun "katsotaan nyt jos voisimme ehkä jopa nostaa tätä lääkitystä jospa se ehkä auttaisi"-lässytystä! Piikki käteen ja se siitä!

Lupasin kertoa lisää ristiriidastani. Oikeastaan se alkoi jo illalla salkkareiden jälkeen kun menin suihkuun. Suihkua vastapäätä(siis suihkutilassa) on sauna, jonka ovesta näkee itsensä todella hyvin. Norsu. Ryhävalas. Valtava ihrakasa. Ne mua tuijotti takaisin peilistä. Tai siis ovesta. Hirveä ihramaha, tasapaksu puikula(ei haittaisi jos olisi kapeampi puikula...), leveät reidet, liikaa lihaa luiden päällä... Mä nimittäin pidän luista. On mukavaa, kun ne näkyy. Sen takia pidänkin olkapäistäni: olkaluut ovat ainoat jotka minulta näkyvät kunnolla. No joo, takaisin aiheeseen. Kun sitten itkin lihavuuttani, joku pieni ääni päässä kiljaisi, että olen sairas, ei mun luiden kuulu näkyä! Kukaan normaali teini ei näännytä itseään! Ja silti, mä kärsin samalla siitä että olen niin lihava... ja sairas, ja lihava, ja sairas, ja läski, ja hullu kun kuulen ääniä päässäni... Ja vielä samaan aikaan, vähän kuin kuuntelisi kahta radiokanavaa päällekkäin. Ja nyt tässä ei tunnu olevan taas mitään järkeä, että kirjoitan tätä. Mä olen vaan tuhottoman läski, joka laihduttaa, tässä mitään sairasta ole.

Päivän Sana: "Älä viiltele/vahingoita itseäsi pimeässä".