Yleistä pohdiskelua

Kävin tänään kallonkutistajalla, jossa pohdittiin, mistä alamäki on voinut alkaa. Voisipa olla vaikka tuo valtava vaatimustasoni ja paineet, jotka olen itse itselleni asettanut. Seuraavilla kerroilla olisi tarkoitus pohtia, miten pystyisin olemaan armollisempi itselleni ja kenties mistä täydellisyyden tavoitteluni voisi johtua. Mene ja tiedä.

Olen miettinyt, pitäisikö minun aloittaa laihdutus uudestaan. Nyt tulee joku ja kiljaisee: "V!tun pro-ana!" Siitä ei nyt kuitenkaan ole kyse. En halua tietoisesti sairastua anoreksiaan, haluan vaan laihtua. Löytää kontrollin. Päästä eroon jälleen näkyviin tulleesta pömppömahasta. Tulla taas entiseksi itsekseni. Nätiksi. Maailmastani tulisi edes vähän mukavampi, jos voisin katsoa itseäni tyytyväisenä peilistä ja sanoa: "No ainakin olen laiha".

Aloitin tänään sen valokuvajutun tekemisen ottamalla pari kuvaa. No sillähän ollaankin jo pitkällä...

Tää nyt oli aika turha postaus.

Ai niin, sain tänään mummoltani etukäteisystävänpäivälahjan: uuden päiväkirjan! Voin ottaa siitäkin kuvan... Vanha olikin jo täynnä Kellokoski-aikaa.