Armotonta kusestusta ravintoterapeutilla ja laskettelua

Tänään oli siis ravintoterapetti. Unelmatapaus olisi ollut: "Joo, syön ihan normaalisti, kaikki on hyvin, hyviä jatkoja ja toivottavasti ei enää nähdä". Mutta ei, täri teurassianlihottaja kyseli kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä, KUTEN syönkä perheen kanssa yhdessä ja saanko vanhemmilta tarpeeksi huomiota, syönkö jälikruokia, minkälainen on normaali ruokapäivä jne. jne. Kusetin vaan armottomasti, että juu syön normaalisti, juu syön sitä ja tätä, juu syön jälkkäreitä, ei, en tunne syyllistyyttä syömisesta etc. Lopuksi sovittiin, että käyn ennen kesää vielä kerran ja sitten katsotaan jatkoa. Livahdin kuitenkin sieltä vailla epäilyksen häivää laihdutuksen uudelleen aloittamisesta.

Tänään olin naapurin kanssa laskettelemassa. Voitin lopulta itseni ja uskaltauduin aika jyrkkään mäkeen(ai helppo vai? Ja paskan marjat ja mansikat!), enkä kaatunut kun kerran! Opin jopa käyttämään ankkurihissiä! Toivon, että laskettelu ja tämän päivän minimaalinen kävely kuluttivat kaksi KitKat-patukkaa. Olen syönyt tänään: seitsemän tai kahdeksan pinaattilettua + hilloa, ne kaksi KitKattia ja puoli kupillista kasvissosekeittoa, jossa on vaan vähän kaloreita.

Mun vaaka on varmaan paskana: olen muka laihtunut 200 g viimeisimmänstä punnituksesta, vaikka olen syönyt ihan HILLITTÖMÄSTI karkkia eilen ja toissapäivänä(oltiin Tallinnan-risteilyllä). En ymmärrä, miten olisin muka voinut laihtua?

Huomenna(tai milloin nyt pääsenkään seuraavan kerran koneelle) on sitten luvassa vähän filosofiaa. En lupaa mitään kovin kummoista, mutta kuitenkin.