Sunnuntaihiihtäjä sai eilen sukset. Hienot, vanhat, rotanloukkusiteiset karhut. Mutta sauvat on ihan uudet! Sunnuntaihiihtäjä kävi eilen vielä testaamassa suksetkin. Suksissa oli vielä vanhat voiteet, ja ne luistivat hämmästyttävän hyvin läheisen jalkapallokentän ladulla. Sunnuntaihiihtäjä aloitti rennosti, hiihteli rauhallisesti. Sitten sunnuntaihiihtäjän ohi meni monta himohiihtäjää, kaikki hienoilla suksilla ja luistellen. Ladulla kävelijöitä haukutaan, mutta entäs nämä ladulla luistelijat? Joka tapauksessa sunnuntaihiihtäjä hiihti omaa rentoa vauhtiaan, hienoilla sinisillä Karhuillaan, joissa lukee: "Gold Medal Ski World Champion". Äiti muisteli myöhemmin, että taisi olla Mietaa joka hiihti Karhuilla maailmancupin voiton. Hienoilla suksilla saa sunnuntaihiihtäjä hiihtää! Ladulla on paljon pieniä hiihtäjiä äitiensä ja isiensä kanssa. Muutama vähän isompikin poika laskee mäkeä. Sunnuntaihiihtäjän pieni sydän tykyttää: entäs jos ne sanovat jotain ilkeää?Sunnuntaihiihtäjän onneksi näin ei tapahdu. Sunnuntaihiihtäjä laskee minimäen alas ja pysähtyy pimeään pellonreunaan. Pitäisikö jatkaa tuonne pidemmälle? Mutta kun siellä ei ole valoja... Ja sunnuntaihiihtäjä muistaa olevansa vain alter ego pienelle, pelokkaalle, masentuneelle ryhävalasekohippi-intiaaniketulle, ja päättää kääntyä valoisampaan suuntaan. Eihän sitä tiedä, jos joku vaikka hyökkää kimppuun metsän reunasta... Sunnuntaihiihtäjän vasenta kantapäätä hiertää ikävästi. Taitaa tulla rakko...
Sunnuntaihiihtäjä hiihtää vielä kierroksen ja kävelee sitten kotiin liian pienissä monoissa. Sunnuntaihiihtäjä pohtii väitettä, että liikunnasta tulee hyvä olo. Eipä tullut sunnuntaihiihtäjälle. Hän kävelee kohti kotia ja toivoo, että jäisi auton alle. Sitten hiihtäjä muistaa, että turha toivo: hänellähän on turvaliivi päällä. Melkein kotiovella hiihtelijä säikähtää, kun jalan alla rasahtaa. Katukaivo. Kuolisikohan, jos sinne hyppäisi... Tuskin ekohippi-intiaanikettu päästää itseään saastuttamaan likaviemäriä. Ja sitäpaitsi, se ei olisi nopea kuolema. Sunnuntaihiihtäjä asettaa sukset nojaamaan autotallin ovea vasten. Kun hän avaa oven, hänestä tulee taas kärttyinen isosisko, väsynyt koululainen, ryhävalas, ekohippi-intiaanikettu ja masentunut paska. Ehkä sunnuntaihiihtäjä pitää hiihtämisestä sen takia, että silloin saa olla sunnuntaihiihtäjä eikä tarvitse olla mitään muuta.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Sunnuntaihiihtäjä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


0 kommenttia:
Lähetä kommentti