We wish you a merry Christmas...

Joulu on taas ja joulu on taas. Jipii. Kävin tasan viikko sitten kallonkutistajalla. Mentiin ensin väärään paikkaan, mutta löytyihän se nuorisopoliklinikka lopulta. Terapiatäti kyseli kaikkea ensin minulta ja sitten äiti pyydettiin sisään. Äiti ei kuulemma osaa olla huolissaan ennen kuin vedän ranteet puukolla auki. Jaahas. Vai että sellaista. No eipä se muutenkaan ole kamalasti näistä jutuista välittänyt: kun ensimmäisen kerran näytin ravintosuunnitelmaa, niin äiti totesi että tee miten haluat, ts. syö tai jätä syömättä, ei kiinnosta. Muilla yhtä ihania vanhempia?

Tänään kävin sitten täti teurassian lihottajalla. Eli ravintoterapeutilla. Joka oli yllättäen vaihtunut. Tai siis kyllähän minä sen tiesin, mutta silti. Aluksi tuntui siltä että edellinen oli parempi: tämä tuputti liikaa ruokaa. Kuitenkin vaikutelmani uudesta lihottajasta rupesi paranemaan loppua kohden. Tämä täti nimittäin ymmärsi, että syömisvammailulla yritetään peittää ja hoitaa pahaa oloa, mutta se ei kuulemma auta. Ei niin: tulee koko ajan vaan kurjempi ja kurjempi olo mutta jos syö tulee vielä kurjempi olo. Vaikeaa.

Eipä tässä muuta.