Miksi joulu on keksitty?!

Huomasin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni, että joulua ei tarvitsisi olla muuten kuin lomaa varten. Olen inhonnut joulun kaupallisuutta jo kolme-neljä vuotta, mutta nyt se iski oikeasti. Kuten Juice sanoo osuvasti laulussaan Sika: "Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää/kadulla adventtisohjoa kyntää/Joku ihmistä katsoo, kääntää pään/kun ihminen rypee läävässään". En jaksaisi oikeastaan lähteä ostamaan mitään joululahjoja, vaikka ne on jo valmiiksi mietitty. Ja sitten jouluna kun koko suku kokoontuu ja mässätään ruokaa niin että napa paukkuu ja sitten lähdetään haudoille ja sitten tulee joulupukki ja seuraava tunti auotaan paketteja ja ihastellaan lahjoja ja syödään suklaata ja yäk... Miksi tän pitää olla tällästä sählinkiä!!! Mulle riittäis ihan hyvin että syötäis vähän jotain juhlavampaa, annettais yhdet paketit ja sitten kaikki sais olla omissa oloissaan. Jos on pakko lähteä haudoille niin keskellä yötä kiitos, niin ei ole sitä hirveää ryysistä. Parit kynttilät sille muistelupaikalle niille kaverin kuolleille pikkusiskoille ja that's it.

Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin valitetaan sitten oikein urakalla. Minulla on nyt laihtumisen lisäksi toinen suuri syy laihduttaa. "Naiseksi kasvamiseni" on ruvennut jatkumaan, enkä voi sietää sitä. Valkovuoto, rintojen kasvu, hyi VITTU! Miksi pitää kasvaa aikuiseksi jos ei halua? Eli siis hoksasin, että "naiseksi kasvaminen" jatkui heti kun aloin syömään. Hyvässä lykyssä jään tälle tasolle kun lopetan syömisen NYT ja HETI. En osaa selittää, mikä minua oikeastaan inhottaa "naiseksi kasvamisessa". Se nyt vaan on ja ällöttää.

Taas masentaa ja ahdistaa. Menen tänään onneksi kymppiin. Meillä on itsepäisyyspäivän juhla, ja... VOI HELVETTI! Meillä himassa on su itsepäisyyspäivän lounas, jonka mä oon luvannu suunnitella... No tiedän kyllä jo, ruuat on suunniteltu yms. Heitän pöydälle vaan valkosen liinan ja siniset kaitaliinat päälle=itsenäisyypäivä. Jipijipijii.
Niin, eli mellä on itsenäisyyspäivän juhla tänään koulussa, ja olin eilen illalla ihan paniikissa, mitä helvettiä pistän päälle. Vaikka sehän on ihan sama jos pukeutuisin vaikka jätesäkkiin, olen kuitenkin lihava. Laitan päälle sellasen löysän, harsomaisen tunikan, joka ehkä kätkee mun valtavan mahan. Parasta olis...

Huomenna meen iskälle, ei yhtään huvittais. Ei siinä muuten mitään mutta ei vaan JAKSA. Eikä iskä tiedä vielä mitään tästä. Kerron vasta keskiviikkoisen kallonkutistajan jälkeen, kun tietää vähän virallisesti että missä mennään. Ihmettelen vaan, että missä vaiheessa kaverit rupeaa tajuamaan jotain. Vaikka ei siinä sen puoleen mitään, voisin tulla kouluun vaikka säkki päässä eikä kukaan huomaisi mitään. Olen itsekseni naureskellut sille, että miten kaikki ovat niin huolettomia, miten kukaan ei huomaa toisissa tapahtuvia muutoksia, vaikka ollaan joka päivä tekemisissä. Olen ollut nauravainen ja iloinen ihminen, mutta nyt hymy hyytyy jo ennen kuin päätyy kunnolla kasvoillekaan. Nauru on tukehtunutta ja ilotonta, eikä kukaan tosiaankaan huomaa mitään. Voisin varmaan kävellä kavereiden ohi haulikko olalla ja sanoa, että mä meen nyt tonne koulun taakse ampumaan itteni, jatkakaa vaan juttua ihan rauhassa. Äh, nyt ehkä syyllistän niitä vähän liikaa. Tarkoituksen on vaan ilmaista, miten kukaan ei huomaa mitään, kaikki kävelee vaan laput silmillä. Eikä kukaan voi kuitenkaan ymmärtää, kun ainoat vastoinkäymiset on tyyliin sukka väärässä jalassa. No yksi tyttö käy kyllä psykiatrisella juttelemassa, ja toinen häviää aina mystisesti keskiviikkoisin järvenpäähän. Ei tietysti saa vähätellä toisten ongelmia, kun ei ole toisen housuissa. Nyt rupeaa menemään tekstit typeriksi niin lopetan, ennen kuin loukkaan jotain.