Tänään meillä on / hyviä uutisia

Otsikko on tämän päivän aamunavauksessa soitetusta biisistä, jossa oli(kuviteltuja) mukavia uutisia, mm. miljoonat ihmiset ovat kokoontuneet juhlimaan ihmiskunnan ensimmäistä sodatonta aikakautta yms. Minullakin on iloisia uutisia: OLEN LAIHTUNUT KILON! Vaikka ei sitä eilisestä uskoisi. O___o Lisäksi massu pienentynyt pari kolme senttiä! Tosin möhläsin iltapäivällä ja söin 5 dominoa ja varmaan 6 fanipalaa. Laskeskelen nyt Energynetissä kaloreita ja kuinka saan kulutettua ne.

Tänään aamulla oli kyllä mahtava tunne. Lisäksi kun kaikki oli jo töissä ja apina päivakodissa, minä tanssin. Tein baletin perusjuttuja, jotain tankoharjoituksia. Tosin käytin eteisen lipastoa ja minulla oli yöppäri vielä päällä... Ja ensimmäistä kertaa elämässäni. O_o Ihmettelen että kumma kyllä en reväyttänyt mitään paikkaa. Pitää seuraavalla kerralla vetää vähän aerobicia alkuun että saa lämmön päälle ja sitten venytellä. Ja seuraava kertahan on huomenna jos saan olla yksin ennen tallille lähtöä, tai viimeistään ylihuomenna. Mutta tuli oikeasti jotenkin tosi hyvä olo! Parempi kuin ikinä esim. joogan jälkeen.

Koska aamulla oli niin mahtava fiilis, tein jonkin oivalluksen; en oikeastaan pidä ihastuksestani sillä tavalla. Että olen kai "pääsyt hänestä yli".

Lupasin kiduttaa teitä tänään uskontopohdinnoilla. Tässä vähän pohjatietoa.
Olen lukenut yhtä laajaa, yhteisen kokonaisuuden muodostavaa DragonLance-kirjasarjaa. Kirjat ovat kaikki itsenäisiä, mutta liittyvät toiset löyhemmin, toiset tiiviimmin yhteen, on hauska huomata: Ai hei, tää oli tää juttu! Ja joo, toi oli toi tyyppi! Ai näin siellä "kulisseissa" tapahtui?
No joka tapauksessa, luen tällä hetkellä yhtä minotaureista kertovaa kirjaa, nimeltään Minotaurien Maa, jos jotain kiinnostaa. Kirjasarjassa on paljon erilaisia jumalia, ainakin yksi joka lähtöön.
No aloitan nyt varsinaisen jutun. Näin unta, kyllä, olen tehnyt ratkaisuni unen pohjalta, jossa seurasin jonkinnäköistä janaa, sellaisena sivustakatsojana, jonkinlaisen lasin takaa. Vasemmalla oli taivas, tai jonkinnäköinen kirkkaus, jonne menivät kaikki jumaliin uskovat, oli jumala sitten mikä tahansa. Oikealla taas oli pimeä tunneli, jonne menivät kaikki korkeimpiin voimiin ei-uskovat. Janalla oli joitakin viivoja ja taloja(wtf...?), mutta en niistä muista tarkemmin mitään. en myöskään tiedä mitä tunnelin jälkeen oli, ehkä vielä kirkkaampi kirkkaus?
Sitten olin yhtäkkiä kävelemässä bussipysäkille, ja puut peittivät näkyvyyden taivaalle. Sitten puut loppuivat ja vilkaisin taivaalle. Siellä oli pilvistä koostunut, häränpäinen hahmo, jonka tulkitsin yhden kirjasarjan jumalista, Sargasiksi. Sitten uni loppui/heräsin, täynnä jotenkin levollista ja hämmentynyttä tunnetta. siinä vaiheessa päätin, että olivat nämä jumalat mitä tahansa uskon heihin: valon jumala Paladineen ja meren jumalaan Sargasiin.
Voi kuulostaa hölmöltä uskoa kirjasarjan jumaliin, mutta jumalathan ovat olemassa kunhan niihin joku uskoo, eikös? Ja saan uskoa ihan mihin itseä huvittaa. Tuntuu jotenkin turvalliseltä, kun on tavallaan joku tae siitä että pääsee johonkin kuoleman jälkeen, oli se sitten Paladine tai Sargas joka minut huolii.

Kiitos.