Hyviä uutisia! :D

Koira ei sittenkään ole poissuljettu henkireikä! Äiti soitti äsken ja käski vastata koiran luovuttajalta tulleeseen sähköpostiin, että he voivat kaikin mokomin tulla huomenna moikkaamaan! Ja sitten hyvä uutinen nro 2: me hankitaan ehkä toinen kissakin! Isäpuoleeni on ilmeisesti iskenyt pehmotauti... O____o Ai mutta juttuhan meni niin päin että minä soitin äitille ja kerroin Hyksiltä tulleesta kirjeessä, jossa ilmoitetaan että lähete on vastaanotettu ja "pyrimme käynnistämään tutkimusjakson 3 kuukauden kuluessa lähetteen saapmisesta". Juu haistakaa vittu, PYRITTE. Kesällä oli paikallislehdessä iso juttu siitä miten jotkut nuorisopsykiatrian asiakkaat on joutuneet odottamaan yli 6 kk.

Nyt minulla on myös kuudes lukija, kiitokset hänelle! Ja taitaapi olla vihdoin aika julkistaa epämääräinen määrä totuuksia minusta! ;)

Minä...

1. ...olen 14
2. ...asun Etelä-Suomessa
3. ...olen 151.9 cm pitkä
4. ...en osaa määritellä seksuaalista suuntautumistani
5. ...sairastan lastenreumaa, minulla on syömishäiriö ja olen tod.näk. masentunut

Perheeni...

1. ...on uusperhe
2. ...jäseniä ovat äitini, isäpuoleni, pikkuvelipuoleni ja kissa
3. ... on välillä tosi rasittava

Musiikki

1. Kuuntelen kaikenlaista
2. Lempibändejäni ovat mm. The Rasmus, Nightwish, Muse, Viikate, Kotiteollisuus...
3. Lempiartistejani ovat mm. Anna Abreu ja Mariska
4. En voi sietää iskelmää

Eläimet

1. Minulla on kissa
2. Hankimme ehkä koiran ja/tai toisen kissan
3. Meillä oli kani
4. Minulla on kaksi hoitohevosta

Harrastukset

1. Harrastan tällä hetkellä ratsastusta...
2. ... mutta neulominen, lukeminen ja piirtäminen voidaan varmaan laskea mukaan?
3. Olen harrastanut taitoluistelua, ringetteä ja kuorolaulua

Intohimona politiikka

1. Toimin paikallisessa nuorisoparlamentissa
2. Olen myös oppilaskunnan hallituksen jäsen
3. Olen kommarin ja vihreän risteytys

Ystävät

1. Bestikseni asuu entisessä kotikaupungissani
2. Minulla on koulusta muutama hyvä ystävä
3. Olen saanut myös nuorisoparlamentista paljon ystäviä/kavereita
4. Minulla on aika paljon kavereita...
5. ...mutta olen harvoin heidän kanssaan sillä olen erakkoluonne

Nyt saitte kuulla jotain minusta... sovitaan seuraava "erikoispostaus" sinne 500 kävijän tienoille? Mutta älkää huijatko! :DDD

Elämä on paskaa, osa miljoona ja yksi

Nyt on mennyt kaikki niin päin persettä ettei mitään rajaa. Kävin tiistaina ravintoterapeutilla eikä siitäkään ollut muuta hyötyä kuin se, että pääsi aiemmin pois koulusta. Sain ateriasuunnitelman, jonka äiti hukkasi jo. Nyt en osaa syödä kun mulla ei ole mun elämänohjetta. Pitää soittaa tänään sille ravintoterapeutille jos sillä olis kopio siitä vaikka koneella. Paino on noussut ainakin kilon ja itsetunto romahtanut lattiaan - ja siitäkin läpi. En ymmärrä miksi mun on niin vaikeaa vaan yksinkertaisesti jättää syömissuunnitelma huomioimatta. En kai halua huijata ravintoterapeuttia - tai itseäni.

Isäpuoleni on taas vaihteeksi pikkuvelipuoleni ohella maailman vittumaisin kusipää. Olin eilen tallilla, ja kun tulin kotiin niin eköhän ollut taas apina kinuamassa leikkimään. Piti pompotella ilmapalloa ja aina oli mun syy kun pallo osui lattiaan. Yhden kerran sanoin että nyt oli kyllä oma vikas. Eiköhän se vaan ruvennut huutamaan että eikä ollut kun minun tietysti! Tarpeeksi kun se räyhäsi tiuskaisin että pompottele keskenäs ja painuin huoneeseeni. Ikää tällä täystuholla siis 5 vuotta. Ja hyvä että ehdin huoneeseen kun isäpuoli tuli huutamaan että on se kumma kun pitää aina tiuskia ja aika paljon kaikkea olen saanut, ratsastaa ja muuta, ja sitten palkka on että tiuskin apinalle(huomaatko? se tietysti ensin!) äidille ja sille ja nyt loppu ratsastus ja mitään koiraa ei tule ja mee vähän ittees ja blah blah blah. Jumalauta kun ei saa olla normaali murrosikäinen nuori! Apinahan saa tietysti kiukutella ihan miten paljon tahansa! Miksi siltä ei vaikka kielletä judoa tai jotain! Miksi aina mua rangaistaan?! Ja ratsastuksen ja hevosten mukana meni se aiknoa syy enää elää. Piirsin pari kuvaa, toisessa olen hukkumassa ja kusipää-isäpuoleni heittää minulle ankkurin, toisessa on tyttö joka ehkä esitää, ehkä ei esitä minua, ja hän on vetänyt ranteet ja kurkun auki sekä kaivanut sydämenä irti. Sen jälkeen siirryin tyytnesti värittämään yhden kesken jääneen kuvan taustaa pinkiksi. Ja helvetti, rikoin itkemiskieltoani.

Suunnittelin illalla että soitan johonkin kriisikeskukseen ja sanon tarvitsevani apua heti, tai muuten teen itsarin, että pääsisin johonkin missä mua ymmärrettäis ja saisin apua. Kun kotona kukaan ei ymmärrä mua. Haluan pois, pois pois! Jos ei muuten niin sitten kuolemalla. Nyt vituttaa kun ei ole rohkeutta itsariin.

Sain muuten eilen possunuhapiikin. Nyt on kuumetta ja käsivarsi & kainalo tosi kipeät. Ei olisi kannattanut ottaa.

Koirakuumetta

Ihanaa, meille tulee tod.näk. hauva! Oltiin puhuttu jo aiemmin siitä äidin kanssa, mutta se sanoi että asiaa ei voi ottaa suoraan puheeksi mun typerän isäpuolen kanssa, vaan on käytettävä taktiikkaa: "oi ku söpö, ostetaanko meillekin?" Ja sitten se lisäsi, että ei ole välttämättä tämän päivän juttu, vaan ehkä puolen vuoden tai vuodenkin päästä. Vasta.
Yritin sitten tätä taktiikkaa, luin Keltaista Pörssiä. Kahlasin äkkiä lemmikkipalstalle ja sanoin parista koirasta, että onpas söpöjä, olispas meilläkin. Ei mitään vaikutusta. Tämä siis pari päivää sitten, ehkä torstaina.
Eilen, kun olin lukemassa, äiti kiljaisi että "J, tule kattomaa, P(isäpuoleni) kattelee löytökoiria!" Ja mähän menin. Ihastuin yhteen Virossa olevaan, mutta pitkän matkan jälkeen löydettiin yksi annetaan-ilmoitus, aivan täydelliseltä vaikuttavasta koirasta, joka asuu kaiken lisäksi samassa kaupungissa! Kirjoitin sitten iltayhdentoista jälkeen silmät ristissä sähköpostia omistajalle: eihän tällaista dogia voi jättää huomioimatta! Aluksi isäpuoli ehdotteli yhtä kultaistanoutajaa, mútta mä en jotenkaan tykkää niistä.
Meidän löytämämme koira on sekarotuinen, siinä oli kai hirvikoiraa&kultaistanoutajaa&sakemannia. Muutenhan olisi löytynyt nopeasti joku kiva sekarotuinen(jonka äiti nimenomaan haluaisi), mutta kun sen pitää olla aikuinen(äidin(ja osin minunkin) vaade myös). Koska äiti ei halua pikkuista koiraa kuseksimaan lattioille. Onhan "valmis" koira tavallaan ihan kiva. Muistan kun mummo otti kaksi pentukissaa, ja nehän kusi joka paikkaan. Nyt odottelemme omistajan vastausta sähköpostiin, kyselimme kuvia että näkisi miltä hauveli näyttää. Kysyin aamulla isäpuoleltani, että ihan tosissaanko tässä ollaan koiraa ottamassa, niin se sanoi vaan että "Katotaan nyt", mutta sen ilme oli ku viisivuotiaalla kakaralla jouluaattona... Sanoin että voin herätä joka aamu vaikka puolen vuoden ajan viideltä, jos se todistaa että olen valmis kusettamaan sen koiran. Isäpuoleni sanoi että jos kahden viikon ajan herään kuudelta ja lähden narun kanssa ulos niin sitten... Narun kanssa en ole kävelemään lähdössä, mutta vaikka se vähän vitsi kai olikin niin aion silti herätä kahden viikon ajan kuudelta.
Nyt en ole pystynyt miettimään mitään muuta kuin sitä, mitä kaikkea kivaa voin sitten tehdä koiran kanssa, käydä pitkillä lenkeillä sen kanssa(jee, kalorikulutusta! :]), kokeilla agilityä... Enää ei tarvitse pelätä kauppareissuilla, kun voi ottaa hauvan mukaan...

Paino edelleen 41.3, en tiedä onko vaa'assa vikaa tai jotain, mutta hyvä tietty jos en ole lihonnut. Saatte lupaamani listan vähän myöhemmin! ;)

Vuh vuh!

41.3

Jee, paino tippunut 200 g! Tosin en tiedä tästä päivästä, kun söin pullaa ja muutaman tositositosi ohuen siivun hyvää suklaakääretorttua jossa oli jotain kreemiä sisällä, nams... Sekä sorruin sangen outoon paheeseeni, joka on sokeripalojen syönti. O_ó Tiedän että se on outoa. Koulussa söin yhden palan ruisleipää juustolla, ilman margariinia. Sekä pari lusikallista purjo-perunasosekeittoa. Se on hyvää, eikä kovin kaloripitoista, muttah... No mulla oli ratsastus ja pyörin tallilla puoli seitsemään. En kävellyt kouluun enkä koulusta kotiin kun äiti vei ja toi. Mutta kävelen huomenna tallille, siihen menee ehkä puol tuntia, ja hyvässä lykyssä takaisin.

Ai niin, lisäksi vedin tänään vähän aerobicia Smurffien tahdissa ja harjoittelin baletin perusasentoja. Kun niissä malttoi viipyä tarpeeksi pitkään, rupesi taipumaan paremmin.

Saatte lukea lupaamani listan myöhemmin, nyt en sitä jouda kirjoittelemaan, kun työstän suurta projektiani, fantasiaromaania. Seuraavaan kertaan! ;)

17.7/41.5

Tjaa tjaa. En nyt tiedä, onko mennyt hyvin vai huonosti. Olin lihonut 100 g, mutta sitten en syönyt kauheesti. Aamulla omenan ja 100 kcal sisältävän marjavanukkaan, koulussa 6 punajuurilohkoa ja näkkärin ilman voita. Sitten kävelin yhteensä tunnin pääpostille ja himaan. Ja aamulla kävelin vartin koululle. Kotona söin sitten n. 180 kalorin edestä raejuustoa ja 2 palaa pannaria. Äsken ehkä kauhallisen makaroonilaatikkoa. Kattelen taas energynetistä kaloreita, näillä näkymin vasta vajaa 500! Äää! Nyt otti pumpusta... Tuli varmaan 650 kcal! Apua, kun lisään punajuuret...

No niin, jatketaans. Hyihyihyi, söin vielä palan pannaria ja pullapitkoa... Pelottaa että lihoan... Mutta olen kuitenkin kuluttanut varmaan 300 kcal kävellessä. Nice nice. Olin tallilla, harjasin hoitsua joka lähtee jossain vaiheessa kun ei raukkaparan jalat kestä tuntikäyttöä. :( Nyt se menee vammaisratsastuksessa, ts. vammaiset lapset käy ratsastamassa sillä ja joku taluttaa hevosta. Ja kuvailin hevosia. Kohta loppuu muistikortilta tila, sitten saan kuvat levylle ja koneelle ja tänne teidän kauhisteltavaksi...

Otsikko on joo kökkö, tiedän. Mutta paino on oikeasti vaan 41.5, en ole saanut sitä pitkiin aikoihin niin alas, ja olen ylpeä itsestäni! Ja painoindeksi 17.7. Seitsemäntoista piste seitsemän, 17.7, 17.7... Aika vähän ja tosi hyvin mielestäni!

En muuten ole muistanut kiittää uusinta ja samalla viidettä lukijaani, kiitos kovasti! En uskonut että saisin edes yhtä lukijaa... Ja kävijälaskuri näyttää kovinkin positiivisia lukemia! Rekisteröitykää ihmiset ihmeessä lukijoiksi! Ja kommentoidakin saa...
Ajattelin nyt kun on tällainen "historiallinen" lukema kasassa, niin voisin kirjoittaa seuraavalla kerralla epämääräisen määrän totuuksia itsestäni, kun tykkään tehdä listoja. :)

Huomenna lisää!

Tänään meillä on / hyviä uutisia

Otsikko on tämän päivän aamunavauksessa soitetusta biisistä, jossa oli(kuviteltuja) mukavia uutisia, mm. miljoonat ihmiset ovat kokoontuneet juhlimaan ihmiskunnan ensimmäistä sodatonta aikakautta yms. Minullakin on iloisia uutisia: OLEN LAIHTUNUT KILON! Vaikka ei sitä eilisestä uskoisi. O___o Lisäksi massu pienentynyt pari kolme senttiä! Tosin möhläsin iltapäivällä ja söin 5 dominoa ja varmaan 6 fanipalaa. Laskeskelen nyt Energynetissä kaloreita ja kuinka saan kulutettua ne.

Tänään aamulla oli kyllä mahtava tunne. Lisäksi kun kaikki oli jo töissä ja apina päivakodissa, minä tanssin. Tein baletin perusjuttuja, jotain tankoharjoituksia. Tosin käytin eteisen lipastoa ja minulla oli yöppäri vielä päällä... Ja ensimmäistä kertaa elämässäni. O_o Ihmettelen että kumma kyllä en reväyttänyt mitään paikkaa. Pitää seuraavalla kerralla vetää vähän aerobicia alkuun että saa lämmön päälle ja sitten venytellä. Ja seuraava kertahan on huomenna jos saan olla yksin ennen tallille lähtöä, tai viimeistään ylihuomenna. Mutta tuli oikeasti jotenkin tosi hyvä olo! Parempi kuin ikinä esim. joogan jälkeen.

Koska aamulla oli niin mahtava fiilis, tein jonkin oivalluksen; en oikeastaan pidä ihastuksestani sillä tavalla. Että olen kai "pääsyt hänestä yli".

Lupasin kiduttaa teitä tänään uskontopohdinnoilla. Tässä vähän pohjatietoa.
Olen lukenut yhtä laajaa, yhteisen kokonaisuuden muodostavaa DragonLance-kirjasarjaa. Kirjat ovat kaikki itsenäisiä, mutta liittyvät toiset löyhemmin, toiset tiiviimmin yhteen, on hauska huomata: Ai hei, tää oli tää juttu! Ja joo, toi oli toi tyyppi! Ai näin siellä "kulisseissa" tapahtui?
No joka tapauksessa, luen tällä hetkellä yhtä minotaureista kertovaa kirjaa, nimeltään Minotaurien Maa, jos jotain kiinnostaa. Kirjasarjassa on paljon erilaisia jumalia, ainakin yksi joka lähtöön.
No aloitan nyt varsinaisen jutun. Näin unta, kyllä, olen tehnyt ratkaisuni unen pohjalta, jossa seurasin jonkinnäköistä janaa, sellaisena sivustakatsojana, jonkinlaisen lasin takaa. Vasemmalla oli taivas, tai jonkinnäköinen kirkkaus, jonne menivät kaikki jumaliin uskovat, oli jumala sitten mikä tahansa. Oikealla taas oli pimeä tunneli, jonne menivät kaikki korkeimpiin voimiin ei-uskovat. Janalla oli joitakin viivoja ja taloja(wtf...?), mutta en niistä muista tarkemmin mitään. en myöskään tiedä mitä tunnelin jälkeen oli, ehkä vielä kirkkaampi kirkkaus?
Sitten olin yhtäkkiä kävelemässä bussipysäkille, ja puut peittivät näkyvyyden taivaalle. Sitten puut loppuivat ja vilkaisin taivaalle. Siellä oli pilvistä koostunut, häränpäinen hahmo, jonka tulkitsin yhden kirjasarjan jumalista, Sargasiksi. Sitten uni loppui/heräsin, täynnä jotenkin levollista ja hämmentynyttä tunnetta. siinä vaiheessa päätin, että olivat nämä jumalat mitä tahansa uskon heihin: valon jumala Paladineen ja meren jumalaan Sargasiin.
Voi kuulostaa hölmöltä uskoa kirjasarjan jumaliin, mutta jumalathan ovat olemassa kunhan niihin joku uskoo, eikös? Ja saan uskoa ihan mihin itseä huvittaa. Tuntuu jotenkin turvalliseltä, kun on tavallaan joku tae siitä että pääsee johonkin kuoleman jälkeen, oli se sitten Paladine tai Sargas joka minut huolii.

Kiitos.

What the hell / is going on?

Yllä oleva pätkä on Imogen Heapin ihanasta biisistä Hide and Seek. Hurahdin eilen naiseen ihan täysin. Nytkin soi hänen kaunis Hallelujah-biisinsä.



Mutta otsikko sopii muutenkin hyvin elämääni, niin kuin joillakin otsikoillani on vahingossa tapana tehdä. Olen nimittäin ihan pihalla rakkauselämästäni. Kuten tiedätte ehkä, olen ihastunut erääseen poikaan. Mutta vain tunnetasolla. Järki käskee kaikkien maailman jätkien painua vittuun ja vähän äkkiä sittenkin. Tunnetasolla haluaisin olla pojan kanssa, mutta järki haluaa pitää minut sinkkuna ja kaukana rakkaushuolista. Tämä on ihan pimeää...



Ääh, olin lihonnut aamulla 400 g. Aamupalaksi meni neljä-viisi piparia. Koulussa köksäntunnilla 4/5 lohimedaljonkia, mitätön pala lohkoperunaa ja 1½ annosta mustikkaherkkua. Ja ruokatunnilla kuusi suolakurkkuviipaletta. Liikassa oli aerobicia, ja hyvin olis mennyt mutta. Se kuuluisa mutta. Söin himassa varmaan 10 piparia, puolet dominopötköstä, 200 kalorin edestä twixiä ja varmaan yhtä monen edestä fanipaloja. Yääk! Kyllä, tiedän, olen tahdoton läski. Haluaisin vaan kuolla ettei tarvitsisi miettiä joka helvetin aamu sitä miten vitun läski on ja kuinkahan paskasti menee päivä ja mitä vaaka näyttää huomenna, kun herään toiseen helvetin paskaan päivään. Nyt melkein itken oikeasti. Ja itken tosi harvoin. ja jos itken niin se on kyynel and thats it. Olen varmaan oikeasti joku tunnekylmä paskiainen.



Jätän huomiseen pohdiskeluni uskonnosta, sanon vaan tähän loppuun että a)älkää koskaan ihastuko ja b)kuunnelkaa Imogen Heapia! http://www.youtube.com/watch?v=S3R0RHNHaU4&feature=fvw http://www.youtube.com/watch?v=cNQu9rP7xwI&feature=related http://www.youtube.com/watch?v=Y4OLQB7ON9w&feature=related

Paska päivä nro 217

Yääh. Olin kyllä laihtunut aamulla mutta. Oli pikkuveljen nimpparit. Ja söin. Ja söin. Ja söin. Masentavaa. Ja oli muutenkin huono päivä, riitelin aamulla pikkuveljen kanssa. Ja vituttaa nyt vaan ihan huvikseen. 12. pvä aika ravintoterapeutille. Turhaan tuhlataan kunnan rahoja, kyllä mä tiedän miten syödään terveellisesti.

Listailin päässäni asioita, jotka ilhaduttaa ja vastaavasti vituttaa.
Ilahduttavat asiat.

1. Ratsastus/tallille meno
2. Laihtuminen
3. Ihastuksen näkeminen koulussa.

Vituttavat asiat.

1. Tallilta pois lähteminen
2. Lihominen
3. Syöminen
4. Se, kun tajuan ettei ihastukseni voi tykätä minusta koska olen a)läski b)tunnevammainen
5. Se, kun tajuan, miten tunnevammainen paska olen
6. Ja se, kun tajuan, miten paskaa elämäni on.

Jotain vialla kun on enemmän vitutuksen kuin ilon aiheita? Ja ai niin, se vituttaa kun joutuu menemään kouluun tai ihmisten ilmoille, ja se kun en saa kokeesta täysiä pisteitä... Kohden ärsyttävää.

Tänään aamulla ja eilen illalla oli taas vitutus huipussaan. Arvatkaa miksi? Oli eilen ratsastuskisat-> tallilla pitkä päivä ->vituttaa helvetisti lähteä pois. Ratsastuskisat meni ok, pistemäärä kouluosuudesta 150/240, esteillä hevonen kielsi kai kolmannelle eikä päästy uusintaan. Koulukisat meni ok kun ottaa huomioon että oli ekat.

Tajusin tänään että inhoan oikeasti pikkuveljeäni. Ei, en inhoa, se on ihan liian lievä sana: minä vihaan sitä kakaraa, vihaan!!! Ette voi uskoa, miten paljon vihaan ja inhoan ja ällöän sitä apinaa... Tänään teki monta kertaa mieli lyödä sitä, huutaa sille, heittää sitä jollain... Aaaargh!!!!!!!

Huoks. Kirjoitan lisää ensi viikolla, heti kun ehdin.