Painu maailma vittuun!

Olen kotilomalla. Olisi parempi etten olisi sittenkään tullut. Kukaan ei ymmärrä mua. Kaikki vaan saarnaa ja valittaa ja haukkuu. Käytiin mummolla, niin eiköhän puheeksi tullut minä. Se miten en siedä pikkuvelipuoltani ja läskiä isäpuoltani. Miten vaadin liikaa. Miten en osaa arvostaa mitään. Miten en tee kotona mitään. Kuinka vittuuntunut olen. Kuinka minun pitää joko sopeutua kotielämään tai, kuten äiti ilmeisesti toivoo, mennä johonkin lastenkotiin.



En tarvitse muita ihmisiä. En niin pitkään, kun minulla on Irvis ja Katariina. Ja oma huumeeton huumeeni. Voin paeta omaan Ihmemaahani, pieneen pilvilinnaani, Muumilaaksooni, psykedeeliseen maailmaani, Mariskan ja huumeeni turvin.



Mummo suuttuu ja huutaa, että saas nähdä, olivatko tässä sitten meidän hyvästit. Turha odottaa että saan enää mitään, eikä tule varmasti katsomaan. Huudan itkuisesti: Ei tarvitsekaan, en halua sinua sinne saarnaamaan. Juoksen rappuset alas ja mietin itsemurhaa Raamattu kädessä. Avaan kerrostalon ulko-oven ja harpon autolle. Äiti avaa ovet. Istumme ihan hiljaa koko matkan kotiin.



Voin lähteä täältä perhekotiin tai minne äiti minut sitten haluaakaan. Menen minne tahansa, jotta pääsen kauas porukoista, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Odotan osastolle pääsyä, jotta näen taas maailman ihanimman pojan. Ei, haluan sittenkin vajota psykedeeliseen Ihmemaahani, istua sienen alle ja haistattaa maailmalle vitut.



Radiosta tulee Lady Gagan Bad Romance. Upea nainen ja upea biisi. Mesetän bestikseni kanssa. Hän on järkyttynyt. Mietin, miksi elämäni onkaan niin paskaa. No, ehkä siihen on joku syy. Ehkä olen ollut niin hirveä. Ehkä Jumala koettelee minua.



"Welcome to my life/you see it's not easy". Sunrise Avenue, Welcome to my life.




Paskaa pääsiäistä kaikille.